UskoYlitalo

ELMÄN TARKOITUS

 

Tutkistelin ensin tuota tarjoisinko tätä kulttuuri-,viihde-, ta viisaiiten ja vakavavien politikkojen puheenvuoro osastoon? Päädyin sitten viimein viihteeseen, vaikka tämä totta onkin, tuskinpa tätä kuiten kukaan kulttuuriksikaan tunnustaa? vielä vähmmmän kai vakavaksi politiikaksi!

 

Onpa tässä tuotkin tullut tuunmailtua, kun on ollut ai­kaa ajatella ja pohdis­kella syntyjä syviäkin, esimerkiksi elämästä ja sen tarkoituksesta. Niinpä päivänä muutamana, mo­niaana huomenena pälkähtipä päähäni seuraava ajatuksenpoikanen, jonka päätin panna myös pa­perille, tarjotakseni lohdutukseksi toisillekin laman lannistamille tai nousukauden innostamille ja elämän tarkoi­tusta etsiville synkille sielu­paroille:

 

Onkohan niitä ufoja aivan oikeasti olemassa, vai eikö ole? Ja mitä ne oikeas­taan ovat?

Mutta mikseipä  niitä oikeastaan voisi ollakin, oli ne nyt sitten mitä hyvänsä? Onhan suuressa maail­massa niin monta muutakin ihmeel­listä asiaa, mikä pientä kulkijaa kummastuttaa ja hämmäs­tyt­tää. Esimerkiksi siilin piikit ja linnun höyhenet! Eikö se voisi yhtä hyvin olla toisinkin päin?                      

Mutta niistä ufoista: Olen semmoisen pari kertaa itsekin nähnyt! - Jouluaattona auringon, tai au­ringon kal­taisen, 200 km. napapiirin pohjoispuolella, keskellä pimeintä kaamosta. Eikä sitä ole nähty ennen sitä, eikä sen jäl­keen, joten sen täytyi siis olla ufo! Se oli kuin loppiaisena tapahtuva ensimmäinen auringonnousu, mutta sinnehän oli vielä kaksi viikoa! Katselimme sitä äitini kanssa ikkunasta, ja aikamme ihmetelty­ämme, päätti hän soittaa, myös naapurin emännän sitä ihmettä katsomaan. Mutta, kun naapurin emäntä oli ehtinyt ikkunaan, olikin se jo kadonnut, ja hän luuli koko juttua vain aprillipi­laksi, vaikka aprillipäivään oli aikaa vielä yli 4 kuukautta!

 

Toinen tapaus sattui muutamaa vuotta myöhemmin. Oli kaunis kevättalven päivä, kun satuin vilkaisemaan ulos ikkunasta ja silloin sen näin! – ufon, oudon valoilmiön lännen suunnalla,n. 45° horisontin yläpuolella. Himmeempi päivää, kirkkampi kuuta, suurempi, kauniimpi tähteä muuta. En tiedä mistä se oli siihen tullut ja kauanko ollut. Esim. hitsausliekki voisi näyttää siltä kirkkaalla taivaalla. Se pysyi paikallaan ehkä pari minuuttia, vaikea enää sanoa, vähitellen se himmeni ja sammui, jäljelle jäi vielä punainen viiva, ihan kuin hitsaupuikon jämä hetkeksi hehkumaan. Ehkäpä siellä hitsattiin avaruusalusta?

 

Ufojen kieltäjät ovat tienkin viisata tieteen ja raamatun tuntijoita ja heitä uskovia, joilla  on aivan varma ja selvä aikansa tieteen ja uskonnon muovailema maailmankuva, jonka mukaan pyrkivät kaiken selittämään, Ja mikä ei sitten siihen kaavaan sovellu, sitä ei ole ole­massakaan, koska kerran kirjoissa näin selvästi sanotaan!

 

Mutta maailma muuttuu. On muuttunut antiikin tai keskiajan viisaitten päivistä ja muuttuu vieläkin. Mikä oli mahdotonta silloin, on mahdollista, jopa luonnollista nykyään. Ja mikä tuntuu mahdottomalta nyt, voikin olla joskus ja jossakin mahdollista. Ja mikä oli ”lopullinen totuus” sil­loin, on naurunaihe nykyään. Näin myös meidän tämänpäivän totuutemme voi ola jo huomenna historiaa! Vaikka valon nopeus olisikin vakio ja ylittämätön, ovat aika ja välimatkat suhteellisia.

 

”Isossa Kirjassakin” sanotaan, että tuhat vuotta on yksi päivä Herralle. Niinpä yksi maan vuosikin, jopa valovuosi, voi olla humanoideille vain pieni ”punainen minuutti”, tai metrinpätkä! Eikä niitä silloin välttämättä koske mitkään muutkaan ihmisen fysiikan rajoitukset. Koska galakseja on paljon, (kuinka paljon niitä ollenkaan onkaan?) ja niissä ”pikku aurinkokuntia” vielä enemmän, joissa taas ”pikku pla­neet­toja” sitäkin enemmän, ja kaikki samassa alkuräjähdyksessä syntyneitä, (mikä sitten lie rä­jähti­kään, kun ei vielä mitään ollut!?)

 

Miksei siellä jossakin silloin voisi olla myös ”pikku ihmisiä”, älyllisiä olentoja, onhan täälläkin? - Vaikka ei sitä aina uskoisi! Mitäpä ne sitten meistä tahtoisivat?

”Korkeaa” teknologiaammeko? Vai sivistyksen sivilisaatiota? Vielä mitä! - vaan tuoretta lihaa!

Olemmehan heille vain lihavarasto, nii - in, pelkkä lihavarasto, tai karjatarha, niin herrat, kuin narritkin! Elävä lihavarasto, jonka he aikanaan tänne istuttivat, tarkoituksella: Lisääntykää ja täyttä­kää maa, niin käymme sitten syksyllä korjaamassa sadon!

 

 Ihan niinkuin ihminenkin tekee, vaikkapa teho metsätaloudessa: Kaikki kerralla pois, ja uusi kylvetään tilalle. Ainahan osa taimista tuhoutuu ennenaikojaan, mutta kokonais kuutiomäärä kuitenkin lisääntyy, eikä harsintahakkuu kannata. Vasta sitten, kun kyseinen palsta ei pysty enempää tuottamaan, avo- hakataan se muokataan ja kylvetään taas uusi sato. Sillävälin hakataan sitten muita palstoja samalla periaat­teella, kukin vuorollaan. Samoin kas­va­tetaan myös kaloja sumpussa ja poroja metsässä. Aina osa kuolee, mutta uusia syntyy ja koko­naiskilomäärä lisääntyy. Näinhän on laita myös maapallon ihmisten. Eikä edes korvamerkkiä tar­vita, koska kaikki ovat omassa tarhassa, mistä ei karata!

 

 Osasivat vielä ruokaakin järjestää, niin et­tei tartte käydä välillä syöttämässä. Oli ne vain niin viisaita! Tosin joiltakin alueilta voi loppua ”jäkälä”, ja osa kuolee nälkäänkin, mutta kokonais­määrä kuitenkin lisääntyy. Myös poro metsässä luulee olevansa villi ja vapaa ja toimittavansa ties kuinka tärkeää tehtävää, eikä osaa edes aavistaa, että jo syksyllä se aitaukseen ajetaan, missä saa sitten sydän kauhusta läpättäen, henki kurkussa, roukuen kirnua ympäri kirmata, kunnes julma käsi jalkaan tarttuu, tai sarveen ja teuraaksi taluttaa, ja siinä se oli se suuri vapaus! Tai hyvässä lykyssä vielä vuodeksi lihomaan laskee, ja taas poroparka saa kuvitella vapaa olevansa...

 

Niin käy myös ihmisille, kun maa ei pysty enää enempää elättämään, sil­loin tullaan korjaamaan sato parempiin suihin ja kylvetään uusi tilalle! Niinhän sanoo myös suuri vii­sas ja usein siteerattu Kahlil Gipran Kaarina Turjan suomentamana, runoelmassaan ”Maan jumalat”:                              

                                                                           ”ihminen on jumalan ruokaa

                                                                               ja ihminen saavuttaa kunnian silloin,

                                                                              kun jumalan pyhät huulet

                                                                               siemaisevat hänen elämänsä.

 

                                   Ja niin kuin äänetön jyvä muuttuu rakkauslauluksi

                                   satakielen nielaistua sen

                                  niin myös ihminen

                                   tulee osalliseksi jumalallisuudesta

                                   jumalten leipänä.

                                   Kyllä, ihminen on jumalten ruoka!

                                                         

 Ja sehän on nähty jo Raamatussakin, Ilmestys- ja Hese­kielin kirjoissa, miten tässä tulee käy­mään. Esimerkiksi Ilm. 14 : 14 - 20: ”Oli valkoinen pilvi, ja pilven päällä istui joku ihmisenpojan kaltai­nen, jolla oli päässään kultainen seppele ja kädes­sään terävä sirppi. Temppelistä tuli enkeli, joka huusi kovalla äänellä pilvenpäällä istujalle: Pane sirppisi työhön ja leikkaa, nyt on sadonkor­juun aika. Maan sato on kypsä korjattavaksi! Silloin se, joka istui pilvenpäällä, heitti sirppinsä maan­päälle, ja niin korjattiin maan sato!”

 

 Sitten se ”ihmissato” saatettiin suureen altaaseen, Juma­lan vihan viinikuurnaan. Ehkäpä hän oli vähän vihainen, kun satoa tulikin niin vähän, vaikka oli paljon enempää odotettu ja toivottu? Niinhän käy usein ihmisellekin! Siinä altaassa ”saalista” sitten sur­vottiin ja poljettiin niin että veri purskui, ja ulottui vielä tuhannen kuudensadan vakomitan päässä hevosen kuolaimiin! Mahtaapa siitä tulla mahtavaa muhennosta!?

 

Mutta ei kaikki saalis kuitenkaan pyytäjille itselleen kelpaa, vain parhaat palat. Niinhän ihminenkin, kalamies katiskoa kokiessaan heittää särjet ja seivet ja pikkusintit harakoille. Niin silloinkin osansa saavat myös riutat. Hes. 39 : 17  - 20 : ”Käske lintuja, kaikkia siivekkäitä ja kaikkia metsän eläimiä: Kokoontukaa, tulkaa, yhty­kää joka taholta minun teuras-uhrilleni, jonka minä teitä varten uhraan!” Myös hevoset syötetään ha­rakoille, ja pahanmakuiset sitkeät ja hikiset ja likasiset sotilaat, koskapa vielä sanotaan: ”Tulkaa kylläiseksi minun pöy­dässäni ratsuista ja vaunuhevosista ja kaikenkarvasista sotamiehistä”...                                           

 

Heillä on lihakarjaa myös muilla sa­mankaltaislla planeetoilla, joista korjataan sato sillä välin, kun maassa vielä kasvatetaan! Aina silloin tällöin esiintyvät ufohavainnot johtuvatkin siitä, että myös maassa sadonkorjuu aika lähestyy, ja ovat nämä ”pyytömiehet” täällä päin kulkiessaan muita pyy­töjä kokemassa, jotka on jo ennemmin kylvetty, niin käväisevät samalla reissulla vähän maatakin vilkaisemassa, jokohan täällä olisi sato korjattavissa? Tai sitten siellä jossakin on tullut myös lama- ja pula-aika, ja kannattaa hakea lihaa vähän kauempaakin ja vähän huonompaakin, vaikkei sumppu vielä ihan täynnä olisikaan, esimer­kiksi paikalliseen työttömien ruokalaan!

           

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.