UskoYlitalo

suomalaista kulttuuria

Taas puhutaan paljon suomalaisesta kulttuurista ja uskonnosta, jotka nyt on suuressa vaarassa, koska maahanmuuttajat ne tuossa tuokiossa tuhoavat.  Mutta  kuinkahan tuo oikein ollee? 

 Mikä sitten olisi sitä suurta suomalaista kultturia, jonka nuopahat mamut vaarantavat tai varastavat, mihin ei ole pystyneet sen enempää venäjä, kuin vuosisatojen aikana ruotsi, eikä edes jo vuosikymmenet kaikille pakkosyötetty ruotsin kielikään?

Tahtooko ne katalat ryöstää kalevalankin meiltä, ja kääntäää sen vaikka arabiaksi? Tai tahtooko ne purkaa jonkun Aallon suunnitteleman rakennuksen, vaikka finlandia talon? tai särkeä jonkun mainemiehen muistomerkin?  Tätäkö ne aikoo?  Tai käydä kansankulttuurin kimppuun ja estää meitä tanssimasta tangoa, tanhuamasta, soittamasta kanteletta tai tuohitorvea, käymästä saunassa, puukkotappelut…

 

Eihän suomalainen kulttuuri ole  mikään ummehtunut umpi-lampi, vaan vaan raikas kirkasvetinen järvi, johon purot tuovat uutta vettä, ja josta myös lähtee laskupuro. 

Kulttuurin tuhon pelkoa suurempi taiataakin olla jonkun muun tuhon tai vähenemisen pelko, esim. omien eurojen tai muiden etujen, tai vain pelkkää kateutta ja pahansuopuutta!? Kyllhän se kulttuuri kuolermanvaarassa on,  mutta ei sitä vaaranna muutama maahanmuuttaja, tai vielä muutama tuhatkaan, vaan sen vaarantavat, ihan vapaaehtoisesti, suorastaan edesauttavat, jo maassa olevat, olemattoman itsetunnon omaavat, itseään suurina kulttuuripersoonina ja isänmaan ystävinä pitävät suomalaiset, angloamerikkalaisen massakulttuurin ja kaupallisen median avulla  nämä  kotimaan hyvät tähänkin tuhoon  pystyvät.

 

 Jo yritysten nimet ovat enimmäkseen englantia, vaikka ne toimisivat pelkästään kotimaassa, samoin  soittoporukat, eräskin poppari sanoi telkkarissa oikein päättäneensä, ettei laula koskaan suomeksi! Laulukilpailuissa suomea edustetaan kirkumalla englanniksi, valo- ja äänitehosteita räiskimällä. Se suurta suomalaista kulttuuria. Myös puheessa viljellään vieraita sanoja oman oppineisuuden korostamiseksi. Se amerikkalistaminen alkaa jo ihan elon ensivuosina Aku-ankoilla, ja jatkuu myöhemmin muilla sarjakuvilla, elokuivilla, musiikilla, Coca Colalla ja hampurilaislla.

 

Mikä mökä syntyikään aikioinaan, joku uskalsi esittää, ettei johonkin kirjastoon olisi tilattu aku-ankkaa, koska se kuitenkin melkein kaikilla on joka kotona. Silloin hoksattiin ankka-sakin housuttomuus, ja mediasirkus oli valmis: Mitä meistä kaikki ulkomaillakin ajattelevat jos joka kotiin ja kirjastoon ei tilata Aku-ankkaa?! Tietenkin tämäkin oli ennemmin poliittinen, kuin kulttuuripoliittinen kysymys, ja tarkoituksena oli saattaa poliittiset vatustajat naurunalaiseksi, jotka uskalsivat asettaa kyseenalaiseksi Aku – ankan ja sen edustaman maailman auktoriteetin lasten kasvatuksessa, hoksaamalla tuon housujutun, jonka joku oli leikillään lausunut, ja tekemällä siitä pääasian!  Samantapaisia juttujahan on sattunut ihan viimeaikoinakin, ja tarkoitus pyhittää keinot, ja politiikassakin on  melkeinpä ”kansallishyveeksi” noussut perusuomalaisten parjaaminen, millä voi omaa nokkaansa nostaa ja näyttää olevansa ainakin noita parjattuja parempi!

 

Myös se tunnettu suomalaisten itsetunnonruoskinta vitsikin ” Mitähän tuo norsu minusta ajattelee”  on juuri näiden itsetunnottomien oppineiden keksintöä, sillä kyllä rahvaan ajattelu varmaan lähempänä tuossa mainittua pohjoiskorealaisen ajattelua: Kunka paljon tuosta saiskaan perheelle syömistä, sillä eipä hänen vähää päätään pätkääkään vaivaa norsun tai amerikon ajatukset, ei ne hänen nälkkäänsä tai yöunaan mihinkään pysty viemään! Tuotahan ei tienkään   nämä tietoviisaat voi todeksi uskoa, sillä sehän murentaisi heidän itsetuntoaan vielä enemmän, jos suomesta tuollaista löytyisi: Mitä meistä ulkomaillakin kaikki ajttelisivat!? Tosin heiltäkin tuon rahvaan edessä itsetuntoa löytyy, jota sitten koetetaan tässä kirjoitelmassa kerrotulla tavalla vahvistaa!

 

 Syvästi halveksittua kansankulttuuria oli kansan rakasatama ”rillumarei kultturi”, mitä ei esim. radiossa kuultu, kun korkeintaan kerran viikossa lauantain toivotuissa pari – kome kipaletta.  Monia 50-60 luvun kotimaisia iskelmiä ei kuulluut koskaan radiosta, varmaan ne eivät kulttuuriviisaitten kriteereitä täyttäneet? Eikä se tahti parantunut vielä 70- luvun ja sävelradion myötäkään, amerikkalainen kaikenkaatava rokin räminä vain lisääntyi, vähän viksumpina itsensä pitäville jatsia ja paljon viksummille sinhvoinaa.

 

Kyllähän sentään suomalaistakin tuli, kun kansaa koetettiin pakkosivistää esim. Sibeliuksella, vaikka kansa olisi tahtonut  vain tangoja tai rillumareitä, aikaisemmin reki- ja piirilauluja ja leikkejä. Silloisen radiolakon aikaan se räminäkin vähän väheni, kun soitettiin päivät pääksytysten ranskalaisia korkoja, jotka siinä varmaan aivan korottomiksi kuluivat, koska niitäkään ei juuri sen koommin ole kuulunut.

 

Kansanmusiikki tosin tuli jo ihan hyväksyttäväksi, lähes eliittikulttuuriksi, ainakin se kaustislainen, kun alettiin Kaustisilla juhlia pitää, ei tietenkään kenentahansa kyläpelimannin renkutukset, eikä rillumarein tekijöiden tekeleet. Kun Helismaa sanoitti ja Rautavaara lauloi surumarssin, joka itse sävellys oli kaustislaisia, oli se taas liian sivistymätöntä, eikä sellaista sopinut soittaa radiossa.

Suomalaista tangoista tehtiin pilkkalauluja, joita hienostellen parodioiksi kutsuttiin, ja päiviteltiin kansan tyhmyyttä, kun ei se edes niitä parodioiksi ymmärtänyt. Näitä sitten soitettiin radiossakin enemmän kuin noita pilkan kohteita, kun ne oikein ymmärrettiin. Argentiinalisen tangon sentään saattoivat hyvätkin hyväksyä, ja siksipä Topi Kärki päättikin alkaa ”Pedro de Puntaksi” ja täydestä meni, kuin väärä raha, kunnes ne katalat tekijät selvisi. Kehnosti kävi myös samojen miesten lupaavastikin alkaneelle musikaali- uralle, kunnes taas salat selvisi,  eli olivatkin niitä kauheita ”rillumarei-miehiä ja sivistyksen turmelijoita, Kyllä meitä siis suuresti sivistää koetettiin, mutta emmehän me raukat sittenkään sivistyneet!

 

Lapsuudesta muistuu mieleen aika kun radio oli raskaan työn raatajille ainoa vähä viihteen tarjoaja iltasella, mutta sietäkin tuli enimmäkseen vain sinhvonioita.  Joskus kun eno avasi radion toivoen sieltä jotain meieistään musiikia, ilmoitti kuuluttaja vakavasti: ”Radion sinffoniaorkesteri soittaa, johtajanaan Eerik Kruunval”  Eno laittoi radion kiinni ja  marisi vihaisena: Taas nuita ruunan soittoja, pitäis viiä ratio talliin että sais ruuna kuunnella, näkis tykkääkö. Myös itse odotin vuosia, jopa kymmeniä, omaa mielikappalettai radiosta, enkä sitä koskaan kuullut, vaikka lähettelin  toivekonsertteihinkin täyttymättömiä toiveita,  aina vain amerikkalaista räminää tai sinhvoniaa! 

 

Sähköllä toimivia levysoittimia, sen enmpää, kuin sähköäkään, tai levykauppoja,  ei tietenkään syrjäkulmilla ollut,  vaikka ne varmaan jo aikaa keksitty oli, ja ehkä kaupunkipaikoissa jo ihan arkipäivää kansankin elämässä. Kylässä oli pari vieteri-rammaria, joihin hankittiin mistälie muutamia levyjä. joku hankki hanurinkin, ja sillä korvakuulolta muutaman kappaleen vähän nuotin vierestä soitti, ja täydestä meni, kuin väärä raha, ainakin silta-tansseissa, vaikka ei sellainen tietenkään koskaan radioon olisi kelvannut, eikä kenellekään tullut mieleen edes tarjota!

Se oli sitä suomalaista kulttuuria.

 

Nykyäänhän tuota suomalaistakin varmaan jo enemmän kuulisi, kun ei voi enää kuunnella, kun räminä kuulonkin vei!  Tekniikan kehittymisen  myötä on levyn tekokin helpompaa ja halvempaa, niin että voi ”artistiksi”yritttää, vaikka taipumukset ilmiselvästi viittaisivat paremminkin halon tekoon tai tiskaukseen, mutta kukapa kunnonihminen nyt nykyään tiskariksi tahtoisi, jos ei ihan ”herraksi”asti ulotu,  niin ainakin levyttämään yrittää kannattaa!  Eihän tuossa tiskarin hommassakaan ennen mitään vikaa ollut, Salomaan Hiski teki siitä jopa hyvän polkankin, vaikkei sitä radiosta liian rahvaanomaisena kuultukaan. Tosin myöhemmin, kun M.A Numminen alkoi ”uus- rahvaanomaisesti" narisemaan, oli kai vähän samaa ideaa, kuin noissa mainituissa tangoparodioissakin, niin silloinhan kelpasi jo radioonkin!

 

Kyläkirjastossa oli yksi n. metriä leveä ja paria korkea hylly valikoimaa, joten siinä  kultturitarjonta tuon   patteriradion pitkiltä aalloilta kehnosti kuuluvien ”ruunan soittojen” lisäksi, ainakin yhteiskunnan tarjoama. Omaa ”kulttuuriaan” tietenkin voi kukin koettaa harrastaa, mitä ei kukaan kulttuuriksi tiennyt tai tunnustanut.  Eikä vieläkään vuosikymmeniä pakkosivistetty ristirahvas taida tuntea Sibelukseltaan kuin korkeintaan finlandia hymnin, mistä sentään suomalaiset sanat ymmärtävät,  mutta jos tarjotaan sinffoniaa, mitä numeroa hyvänsä, ja kysytään. mitä tämä on, tuskin tulee oikeaa vastausta. Eikä niitä ristirahvas harrasta sen enempää, kuin tuota kristinuskoakaan, mtä nyt maahanmuuttajat joidenkin mielestä kovasti uhkaavat. Vain kaste, rippikoulu, vihkiminen ja  hautaus ovat kaikkien kirkkouskovaisten kaipaamia rituaaleja, vaikka itse elämässä sillä välillä ei olisi mitään sijaa uskonnolle!

 

Tämänkö tavan nyt maahanmuutajat pyrkivät tuhoamaan!?  Vaikka eihän se kristinuskokaan mitään alkuperäistä suomalaista kulttuuria ole, vaan tuontitavaraa, Väkivallalla tuotu ja pakotettu omaksumaan ja alistumaan. Alistu, tai kuolet!  Mikä uhkaus jo sinänsä on vastoin Jeesuksen opetuksia, ja kun alistuttu oli, muuttuivat arvot ja opetukset hyvinkin maallisisksi ja alistajien arvojen mukaisisksi.

Monet nykyset uskolahkotkin ovat tulleet tänne amerikasta ja ovat siksi kai vähän parempia? Muissakin ”kehitysmaissa” ne leviää voimakkaasti, kuten muukin ”amerikanmalli.” Suomalaista olisi ehkä vanha körttiläisyys, jos sitä enää on? Ehkä lestadiolaisuuskin, vaikka sekin on tullut ruotsista, eikä ole nykysuomen sivistyneitten hyvin hyväksymää.

 

Kyllähän kristillinen etiikka ihan hyvä olisi, jos sen mukaan myös käytännössä toimittaisiin, esim maahanmuutto- ja kehitysapu kysymyksissä, tai edes kotimaan kurjien, noudatten Jeesuksen oppia, kuka on  minun lähimmäiseni? - tai toisen posken kääntämisessä ja toisen ihokkaan antamisessa, - tai: Mitä kiitettävää siinä on jos te lähimmäistänne rakastatte, niinhän tkee pakanatkin, rakstakaa vihollistanne!  Kristittyjähän kyllä  vainottiin aluksi, hyvinhän muistamme kauhutarinat leijonille syöttämisistä ja ristiin naulitsimisista, tosin tuo vaino lienee lukumääräisesti koitunut melko harvojen osaksi? - mutta hyvin kestivät kristityt pakanain paineessa, ja sopivat esimerkiksi nykykristityille! Mutta sitten kun pakanakeisari teki kristinuskosta valtion uskonnon, alkoivat nämä vuorostaan vainota pakanoita, juutalaisia, muslimeja ja toisia kristittyjä, jotka uskoivat vähän eritavalla,  sehän jatkuu vielä nykysuomessakin jossakin muodossa, vaikkapa kulttuurin suojeluna”

 

Entäpä sitten ooppera?  Kai sekin on suomalaista kulttuuria, koska sitä kerran suomessa harrastetaan ja on uusi ooppera-talokin, ja myös toinen paremman musiikin talo, vaikka harrastetajien määrä on pieni ja harrastetaan ja rakennetaan valtion tuella, eikä se kulttuuriharrastus kyllä kovin perinteistä suomalaista ole, sillä onhan ensimmäisetä suomalaisesta oopperasta vasta satakunta vuotta, ja rokin rantautumisesta vasta muutama vuosikymmen, mutta niinhän islamkin voi olla jo sadan vuoden päästä ihan supi-suomalaista kulttuuria?

 

Jopa supisuomalaiseksi kuvittelemamme joulupukki on anerikkalaisen Ccc Cola-pukin kopio. Vanhaa suomalaista kulttuuria oli Nuuttipukki, joka ei tuonut lahjoja, pikemminkin niitä köyhänä itse kaipasi, ainakin pientä kestitystä, niinpä hävisikin kilpailussa rikkaamman ja pulskemman amerikan punapukin kanssa. Tontun malli ruotsista, lahjat joita ne tuo, ulkomailta, joulukinkkukin usein tanskasta, kala norjasta, omenat ja muut hedelmät ja puuron riisi ulkomailta. Markus-setä keksi aikanaan pukin kotipaikaksi korvatunturin, Tarvajärvi taas sen kaupallistamisen. Mutta koska korvatunturia oli syrjäisyytensä vuoksi vaikea kaupallistaa, siirrettiin koko korvatunturi pukkeineen päivinee Rovaniemelle, mistä se sitten tuo kilteille lapsille kiinalaisa leluja, ja muille samalta suunnalta elektroniikkaa, työkaluja, vaatetta ym, ja voi maailma telkkareistaan ihmetelllä pukin matkaanlähtöä. Niin alkoivat myös markat ja eurot virrata vilkkaasti kotiin päin. Joten on kuin onkin se sittenkin suomalaistakin kulttuuria!

 

Arkiruokakin on usein nimeään myöten, jota tuskin osaa kansakoulupohjalta edes oikein lausua, ulkomaista. Olutta ja viinaa sentään on osattu suomessakin jo kauan valmistaa, mutta sellainen suomalainenhan kelpaa enää vain rahvaalle, kulttuurisielun tai muuten korkeamman sivistyksen ja rahan omistajajillehan tuodaan viskit, samppanjat ja muuut viinit ulkomailta. jopa vaatteet päällämme, myös rahvaan farkut ja T paidat tuodaan aasiasta, joskin malli on amerikkalainen. Myös kahvi, tee, kaakao ja tupakka ovat maahanmuuttajia.

Entäpä suomalainen kulttuuri televisiossa ja radiossa, jotka myös on tuotu ulkomailta, samoin, kuin puhelimet, nokialaisetkin, jotka jo ovat historiaa ja senkin yhtiön omisti suurimmaksi osaksi amerikkalaiset ja sinne katosi sekin suomalaisuus. Suomalaisena yhtiössä tehtiin saappaita, oliko saapas kulttuuria, kun tässä siitä oli puhe?   

 

Kaupalliset tv- kanavat ovat täynnä amerikkalaista hömppää ja väkivaltaviihdettä. Jopa ohjelmien nimet ovat amerikaksi, ettei ainakaan kansakoulupohjalta saa mitään käsitystä mitä siellä mahdollisesti tarjoataan, mutta ei kai niitä ole heille tarkoitettukaan? ”Mamutkin” niistä varmaan enemmän ymmärtävät?  Kyllä asiassa parhaansa ylekin yrittää, tarjoamalla esim. lauantai-iltoina parhaaseen katseluaikaan kolme – neljäkin rkosfimiä, ja yleensähän ne tietysti ovat amerikkalisia. Kyllähän amerikassa tehdään  hyviäkin kuvia, mutta tänne tuodaan meitä sivistämään vain halvalla tuotettua tusina tavaraa, hömppää ja väkivaltaa.

 

Vieläkin vanhat kotimaiset elokuvat saavat lehtien oppineilta arvostelijoita vain tähtösen tai puolosen, ja ne sijoitetaankin keskelle päivää, että vain mahdollisimman harva näkisi, eikä niitä nähdä edes areenassa, ja illalla on taas tilaa amerikkalaisille konnille ja kangstereille, sekä tietysti niitä jahtaaville puhtoisille poliseille, etsiville, tai agenteille! - ja se, mitä suomalaista tulee, yrittää sekin apinoida amerikkalaista ja ne kyllä näkee areenastakin!

 

Urheiluahan kyllä tulee usein tuutin täydeltä, mutta ei mitään suomalaista kansallisurheilua, mitä melkein hävetään, vaan tärkein asia on, miten joku on pelannut amerikoissa jääkiekkoa, jopa keskellä kesääkin, eikä vain urheiluohjelmissa, vaan uutisotsikoissa, uutisissa ja uutiskertauksissa! - siitä, ja formuloista näytetään kaikki karsinnat, jopa harjoituksetkin! Yleensäkin on tärkeää, miten missäkin päin maailmaa joku on potkaissut, puskenut, pukannut, nakannut, lyönyt, käsillä tai jollakin kepillä palloa tai kiekkoa, maassa, vedessä tai ilmassa.

 

 Tämä yletön urheilun- ja erikoiseti jääkiekon palvonta alkoi silloin kun suomesta ensimmmäiset miehet pääsi Amerikan NHLlään, ja  rdiossa keksittiin urheilun viisminuuttinen viitävaille täysi tunti. Sietähän tuli sitten NHLlää yötä päivää ja pyhää arkea, ja jos siellä joku suomalainen sattui tekemään maalin, tai maalisyötön, sehän oli päivän pää-uutinen! Tietysti siihen lisäksi kaikki normaalit urheiluradiot, kotimaan jääkiekkokeirroksineen. Heistä tehtiin Paavo Nurmen ja Hannes Kolehmaisen kaltaisia kansallissankareita, jotka juoksivat Suomen maailman kartalle.

Muistan muutamankin urheiluradion, yrittesäni seurata jonkun vähemmän elitistisen lajin, jota tuttvani harrasti, EM. kisoja. Ei sieltä tietenkään mitään erikoislähetystä ollut, voittajan nimi sentään mainittiin ohimennen, ja paras suomalainen, mutta tuskin edes tulosta, saati muita sijoituksia, sitten taas kovalla kiireellä lääsäämään NHLstä.

 

Kylmäsota oli sillloin kylmimmillään ja tuntui, että milloin tahansa saattais alkaa sataa atomia niskaan. Kerrn sitten ilmoitettiin ylmääräinen uutislähetys. Olin ihan varma, että nyt se sitten alkaa!  Muistelin mitä oli neuvottu tekemään, laitoin paljon vaatetta päälle, otin evästä, kahvivehkeet, vesiämpärin, kattilan, priimuskeittimen ja radion mukaani ja menin perunakellariin.  Siellä sitten keitin kahvin, avasin radion ja aloin vavisten kuunnella. Silloin uutistenlukija ilmoittaa juhlallisesti: Suomen ikioma Jari Hurri on tehnyt NHL:ssä maalin! Päälle soitettiin maammelaulu ja porilaistenmarssi.  

 

 Kun puhutaan sortovuosita, tai venäläistämispolitiikasta, tarkoitetaan kai ruotsinkielen, tai ruotsinkielisten virkamiesten sortoa, sillä eihän tuolla, sen enempää kuin myöhemmällä ”suomettumisellakaan” ollut tavallisen ristirahvaan elämään mitään merkitystä! Sen sijaan työttömyyden pula-ajan ja nykyisen ”kulttuurikolonialismin” tuntee kyllä rahvaskin nahoissaan tai sielussaan! Kotonaan tai metsässä tai vesillä tai hangillahan sopi kunkin puhua tai ajatella yksin jos toisinkin, mutta virkamiesten kanssa asioidessaan ( onneksi sellaista sentään sattui harvoin!) oli asia tavalliselle ristirahvaalle aivan yhtä hankalaa ruotsiksi, kuin venäjäksikin, eikähän se ole helppoa näiden ”yli-ihmisten” kanssa vielä suomeksikaan!

 

Entä kuuluvatko tataarit,  romaanit, juutalaiset (suomessa olevat), inkeriläiset, saamelaiset ym. tapoineen suomalaiseen kulttuuriin?

Saamelaiskulttuurista tuli salonkikelpoista vasta kun huomattiin sitä voitavan kaupallisesti hyödyntää matkailussa. Nyt  pohjoisessa kaikki kilvan koettavat todistaa olevansa oikeita lappalaisia, koska siitä on toiveissa taloudellista hyötyä, mahdollisten maaoikeuksien muodossa. Samat ”lappalaiset”, joiden isät vielä muutama vuosikymmen sitten todistivat ihan päinvastaista,  pilkkasivat ja halveksivat lappalaisia. Nyt sitten saamelaisia kutsutaan jo ”maahan tunkeutujiksi”, ja toivotetaan lämpimästi tervemenoa, sinne mistä ovat tulleetkin, Norjaan, Ruotsiin, tai vaikka venäjälle, jäisiväthän siinä silloin odotetut maaoikeudet itselle, ja samalla kai suomalainen kulttuurikin vähän puhdistuisi!

 

Vielähän muutamia vuosia sitten oli ihan hyväksyttävää suomalaista kulttuuria Tvssä esittää hyvän valtakulttuurin edustajien vähemmistökulttuuria ( joka kuitenkin on maassa ollut vähintään yhtä kauan kuin ”suomalainen” kulttuuri, ja paljon pidempään, kuin amerikkalainen ) pilkkaavaa  ”nunnuka nunnuka” juttua, jolle sopi valtakulttuurin edustajien hyväntahtoisesti hymyillä.

On pohjoisesssakin yritetty musiikin merkeissä jotain joikajaista tai jutajaista järjestää, joka tietenkin olisi suomalaista kulttuuria, vaan eipä niistä ole tainnut juuri kyläjuhlaa kummempaa kehittyä? – Mitä se nyt olisi amerikkalaisen jatsin tai rokin rinnalla, joista  myös järjestetään festivaaleja, jotka kyllä saavat tilaa valtakunnallisiaakin medioissa. ( ja tietenkin yhteiskunnantukea!)

 

Onhan maassa myös jo monen väristä missiä, mallia ja urheilijaa, sopivatko he edustamaan suoalaista kulttuuria ja nauttimaan suomalaista sosiaaliturvaa?  Tosin viimeisestä missistä         nousi paha poru, kun tämän hoksattiin olevan sukujuuriltaan venäläisen. Jos se oloisikin ollut amerikkalainen, olisi siitä tullut vielä suurempi sankari, kuin suomalaisesta!  Jos tuollainen ”mallisuomalainen” sitten pääsee esim. amerikkalaisen pornolehden sivuille poseeraamaan, tuleehan sitä suorastaan kansallissankari, jolle sopii soittaa maammelaulua ja porilaisten marssia, ja kaikki ”tosimedia” rientää kilvan juttuan tekemään.

 

Ehkä tuossa ”mamukysymyksessä” on kuitenkin vähän mopo käsistä karannut, niistä ajoista, jolloin myös haluttiin olla ihan ”oikea länsimaa” ja  suomikuvaa kirkastettiin lähettämällä  oppinut akkalauma hyvällä palkalla ja ulkomaanpäivärahoilla Taimaahan valikoimaan Suomelle muutama ikioma venepakolainen, ettei tartte potea omantunnon tuskia, ja pelätä, mitä meistä ulkomaillakin ajatellaan!  Varmaan tunsivatkin hyväntyön tehneensä, sekä Jumalan, että muiden länsimaiden edessä, ja hyvä niin, mutta siitä sekin asia on sitten vähän kehittynyt johonkin suuntaan, mitä ei ehkä osattu odottaa!?  Tietenkin samalla rahalla vaikkapa afrikassa voisi auttaa paljon useampia,  mutta eihän tässä autettavien määrä olekaan pääasia, vaan tuo ”kirkastus” eivätkä kaikki tahtoisi auttaa ensinkään, kukin pärjää omillaan, niin mekin, vaikkei se kenenkään, tai ainakaan useimpien kohdalla ihan paikkaansa pitäisikään!

 

  Kulttuurinsuojelijat kaipasivat myös amerikkalaista Gukkenheim- museota suomalaista kulttuuria suojelemaan. Kuinkahan se sitä olis suojelisi? Olisiko sellaista suomalaista taidetta suojeltavaksi, mitä ei muualle  ole kelvannut?  Tällä eräähän tämä kulttuurin rikastus tosin torjuttiin, mutta toivossa on hyvä elää, kyllähän maailmassa rikkautta riittää, kulttuuurin kohdallakin, ja tännekin aina jotain kulkeutuu, jos ei muuten, niin ostamalla ja maksamalla, mistä tässä oli kyse. Ja kukapa tiesi se ”Kukkenheimiki” sieltä vielä nousee, vaikka se tälläerää saatiinkin torjutuksi!?  

 

Vielä ”uhanalaista” suomalaita kulttuura:

Koti, uskonto, isänmaa?  Ovatko ne katalat ajaneet jonkun kodistaan, estäneet kirkossakäynnin, tai kotona virren veisaun?  Isänmaa, jota jalkaimme alla tallaamme, on kyllä edlleenkin suomalaista, mutta jos siitä löytyy jotain tallattavaa arvokkaampaa, sen kaivavat ylös ulkomaiset yhtiöt ulkomailla tehtyillä koneilla, jalostavat ulkomiasella tekniikalla metalliksi, minkä myyvät ulkomaille. Jäähän siitä voitosta tietysti osa suomeenkin, kaivajien palkkoina, kun ajavat ulkomailla tehtyillä autoilla tai polkupyörillä ulkomaista ytiötä palvelemaan, työkaluilla, jotka puukkoja, sahoja, ja porakoneita myöten tulevat ulkomaita. Sitten voivat  tuota edellä ja tuonnempana mainittua ”suomalaistakulttuuria” harrastaa, tai lentää ulkomailla tehtyillä koneilla ulkomaille lomailemaan, että jaksavat taas suomalaista kulttuuria harrastaa. Tätä sitten ulkomaisin asein ja suomalaisin hengin viimeiseen mieheen puolustamme.

 

Lisää suojeltavaa suomalaista kulttuuria: Johtajien optiot, bonukset, kultaiset kädenpuristukset, vaalirahat, ym. lahjukset tukiaiset ja ”verosuunnittelu” aktiivimalli, ja Tai – poimijat? nehän tuhoavat suomalaisen marjanpoiminta-kulttuurin? kulttuuriahan kai sekin on?  - Mutta senhän saakin tuhota, kunhan marjaa käyttävä teollisuus saa marjansa vähän halvemmalla, silloin on sekä tehtaan omistaja että työntekijä tyytyväisiä, ja AY liikekin tuntee hyvän työn tehneensä, kunhan vain estää niitä ”vinosilmiä” tehtaan sisälle soluttautumasta ja kunnon duunarin etuja polemasta.

 

Ja sitten se sosiaaliturva, jonka varjelemiseksi köyhiltä on sen seitsemänkymmentä pykälää ja hyväpalkkaista byrokraattia, joitten etu ja turvattuja työpaikkoja myös AY-liike verissäpäin varjelee. Tästähän meitä kotimaan kurjia on hyvien taholta aina syytetty ja solvattu: Lintsari, luuseri, sosiaalipinnari, yhteiskunnan syöpäläinen, eikä nuo puheet ole tuosta miksikään vähentyneet, vaikka niistä nyt ”mamutkin” saavat osansa.

 

En oikein usko ”mamujenkaan” kohdalla tuohon ”sosiaalitaivaan” tavoittelun ensisijaisuuteen, vaan varmaan hekin mieluummin tekisivät työtä ja elaisivät normaalia elämää, sillä karvasta on armoleipä, vaikka muuta luullaan, varsinkin koska siitä voidaan ripotella vain pyhän byrokraatin mielialan mukaisia murusia, tai nostaa leipävarras kokonaan suusi saavuttamattomiin! Tietenkin kaikesta voi valittaa ylemmälle byrokraatille, hankkia todistusta ja sevitystä ja sevityksen todistusta ja selvityksen todistuksen selvitystä, mutta siinä kuitenkin kuolee kurki ennen suon sulamista, mikä ehkä on tarkoituskin, säästyyhän näin kalliita veroeuroja vaikka Suomalaisen kulttuurin suojeluun.  Suomalaista kulttuuria sekin?

 

Jos ”mamu” syyllistyy rikokseen, on silloin tetenkin toimittava ja tuomittava maan lakien mukaan, kuten muidenkin kohdalla, ei siitä joka kerta tartte kissan kokoisia lööppejä tehdä, vaatia rajojen sulkemista, lakien muuttamista, syyllisen lynkkaamista, hallituksen kaatamista, eduskunnan hajoittamista, ja ties mitä!  Mutta toisaaalta: Voidaanhan tätä kaikkea pitää vain suomalaisen kulttuurin rikastumisena, sillä eihän sekään voi jämähtää paikoilleen, vaan kaikki virtaa, sanoi jo joku antiikin viisas aikoinaan!?  Vanhaa pitää  suojella ja perinnettä kunniottaa, mutta uutta luodaan elämässä ajan tarpeden mukaan, mitä taas sadan vuoden päästä saadaan ihailla ja ihmetellä museoissa ja kuvakirjoissa: Kyllä on ollut kaikenlaista

 

Vielä lapsuusmuistona suomalaisesta kulttuurista: Kirjoitettiin kerran Markus-sedälle, ja olinhan siinä minäkin, ainakin hegessä mukana, ja siihen se taisi omalta osaltani jäädäkin, sillä sillloin iso-sisko käytti kynää ja naapurin lapsiakin oli osallistumassa. Olihan se merkittävä tapaus, koska muistan sen niin hyvin vielä vuosikymmenten takaakin, kun sain olla osallisena luomassa, tai käyttämässä suomalaista kulttuuria, joka sekin malli on kadonnut ilman mamujakin historian hämäriin. Tuskin sitä enää muut muistavatkaan?

Vai olikohan se kulttuuria? – No ei varmaan, ainakaan mitään kovin korkeaa, jos ensinkään!?  Nykyään tuota setääkin varmaan pidettäisiin ”namu-setänä”, sillä jos raavas mies on niin paljon telemisissä lasten kanssa, ihan sylissäkin niitä piti, tyttöjäkin, lehtikuvissa, telkastahan ei silloin ollut tietoa, ja sellaisenhan täytyy  olla ainakin potentiaalinen pedofiili, eikähän kukaan kunnon äiti sellaisen luo pilttejään päästäis!?  Se taas uutta suomalaista kulttuuria!?” 

 

  Alkuperäistä suomalaista kulttuuria olis ehkä Kiven kauniissa runossa kirjoitettu:

”Valjetessa aamusen/ siel pauhaa torvi paimenen/ ta koska laulain laaksossa käy impi illalla."

 

Mutta eihän tuohon ole enää pluuta, vaikka mamut rajoilta käännytettäisiin. Ei pauhaa paimentorvi aamusin, eikä laulele laaksossa impi illalla, vaan on mudin muksisissa kiinalaisissa kuteissa, kallein ulkomaisin kemikaleilein käsiteltynäja ja koruin koristettuna, kapakassa ryyppäämässä vaikka austraalialaista viiniä ja kuuntelemassa amerikkalaista räminäsoittoa, ja oottamassa että joku viskin tai konjakin juoja, tietysti aasialaisissa  farkuissa, tulisi parketille pyytämään kanssaan koikkelehtimaan amerikkalaisen räminän tahtiin, jota amerikkalaismiminen suomalais porukka tarjoaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Suomalainen kulttuuri hyvin kattavasti kuvattuna. En minäkään usko, että se olisi niin uhattuna kuin keskustelujen perusteella saatetaan pelätä. Kaikesta tuosta huolimatta kristillisen lähimmäisenrakkauden ja yksiavioisuuden (mikä on eräs keskeisimpiä kristinuskon teemoja) Suomessa vallitsee melko hyvä sopu. Lait ja asetukset koskevat kaikkia Suomessa asuvia. Kulttuurivaikutteita on tullut maahamme paljon, mutta paljon on myös alkuperäistä kulttuuria olemassa. Kiitos katsauksesta!

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa